Hääbingon lisäksi vieraille löytyi ohjelmalehtisten välistä täytettäviksi Mad libs -tervehdyskortit hääparille (joita suunnittelin täällä). Niiden lisäksi meillä ei ollut muuta vieraskirjaa, joten jokaisen vieraan toivottiin osallistuvan ainakin yhden kortin täyttämiseen. Laskujeni mukaan lähes kaikilta kortti saatiinkin, ihan pari taisi jäädä uupumaan. Kortteja sai siis täyttää myös ryhmissä, ja ainakin yksi pöytäryhmä oli täyttänyt useamman kortin illan kuluessa.
Kirjoittelin tervehdyskortit itse Wordilla, ja alunperin tarkoitus oli myös tulostaa ne kotitulostimella. Totesin kuitenkin, ettei meidän tulostimesta mene kovin paksu (kestävä) paperi läpi, ja kun kortit oli tosiaan tarkoitus säilöä vieraskirjan tapaan, päädyin teettämään ne Tamkopiolla. Sieltä saamaani palveluun ja työnjälkeen olin kyllä tosi tyytyväinen, mutta jälkikäteen tajusin, että samaan hintaan kortit olisi varmaan saanut teetettyä ihan häiden paperituotteisiin erikoistuneessa liikkeessäkin (siis suunnittelutöineen päivineen). Noh, voipahan näistäkin nyt sanoa, että itte tehtiin :D
Sellaiset niistä tuli! Kuvassa ikuistettuna meidän parivuotiaan kummipojan tervehdys, joka olikin näistä ehkä kaikkein paras, alleviivatut kohdat siis pojan täydentämiä:
 |
| Kuva: Minttu Saarni |
Hyvä hääpari!
Tämä on ollut aivan kiva päivä!
Sovitte toisillenne kuin sipuli ja porkkana.
Rehellisyyden nimissä myönnän, että saavuin häihinne kynien takia,
mutta tähän mennessä parasta täällä onkin ollut ihmiset.
Haluan vielä antaa avioliittoanne varten pari vinkkiä: Muistakaa aina syödä ja olkaa toisillenne höppänöitä.
Toivon teille erinomaista tulevaisuutta ja paljon lättyisiä hetkiä!
Rakkain terveisin kummipoika.
Kortit palautettiin kuvassa näkyvään rasiaan, joka korvasi aiemmin harkitun peltirasian, koska sen tuunaamiseen ei riittänyt aikaa ja tämä hyppäsi Sinooperin alesta eteeni. Hääkuvia sen kyljissä ei tietenkään vielä häissä ollut mutta etusivun etiketin (kuvassa oikealla) olin laittanut valmiiksi. Laatikko oli ihan liian syvä korteille, mutta väsäsin sinne pienestä tyhjästä pahvilaatikosta valepohjan, jonka päällystin teemamme mukaisella sinisellä kankaalla, mikä toimi yllättävän hyvin.
Häitä seuranneena päivänä nappasimme laatikon mukaamme juhlapaikalta, ja sunnuntai kuluikin ihanasti tervehdyksiä lueskellen ja valokuvanurkkauksen kuvia selaillen - siitä valokuvanurkkauksesta lisää ensi kerralla!