Pähkäilin pitkään, kirjoittaisinko loppuhääpäivästä tapahtumien aikajärjestyksessä vai teemoittain. Lopulta päädyin tähän aikajärjestykseen, ehkä tällä saa kuitenkin selkeämpiä ja tiiviimpiä postauksia? Näin ollen tässä postauksessa jatkan häiden purkamista onnittelujonosta, alkumaljasta ja ruokailusta.
Kuten viimeksi kerroin, vihkimisen jälkeen otimme vielä pari potrettia Oman Tuvan eteisaulassa. Niiden aikana bestman ohjeisti vieraita käytännön asioista, muun muassa onnittelujonon muodostamisesta. Meillä onnittelut toteutettiin siten, että vieraat muodostivat salin takaovelle jonon pöytä kerrallaan (alkaen salin etuosasta, eli meidän lähimmistä), ja me olimme oven toisella puolella eteisaulassa ottamassa onnittelut vastaan. Vieraat onnittelivat siis vain meidät hääparin. Tästä vieraat jatkoivat seuraavasta oviaukosta kahvion puolelle, josta he saivat pitopalvelulta alkumaljat, jonka jälkeen he palasivat salin etuosan ovista saliin ja paikoilleen. Tämä läpikulkumahdollisuus oli yksi isoimpia syitä Oman Tuvan valintaan juhlapaikaksi, ja ainakin minun kokemukseni mukaan onnittelut toimivat näin tosi hyvin.
Onnittelujen vastaanottaminen oli ehkä parasta koko päivässä (tosin näitä parhauksia oli aika monta ;D). Itse olin koko tilanteesta ihan sekaisin, ja vastasin moneen onnentoivotukseen "Onnea!" kiitoksen sijaan, mutta mitäpä pienistä... En myöskään yleensä ole halailijatyyppiä, mutta nyt halasin joka ikisen vieraan - osaksi siksi, että oma fiilikseni vaati minua tekemään niin, ja osaksi siksi, että jokainen saisi tasavertaisen vastaanoton ja tuntisi olonsa tervetulleeksi, vaikka emme kaikkia vieraitamme tunteneetkaan kovin hyvin.
Kun onnittelujonosta oli selvitty ja kaikki olivat saaneet alkumaljan käteensä, oli isäni puheen vuoro. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että en muista päivän puheista juuri mitään, vaikka koitin oikein tietoisesti keskittyä painamaan ne mieleeni. Niiden suhteen harmittaakin, ettei niitä tullut videokuvattua tai pyydettyä edes puhujien muistiinpanoja muistoksi. Isäni puhe oli kuitenkin melko tiivis; hän toivotti vieraat tervetulleiksi ja muisteli hieman meidän parisuhteemme alkuaikoja.
Mehän emme tosiaankaan muistaneet mitään kädet solmussa maljan hörppäämistä, eikä näköjään tässä vaiheessa huomattu pitää käsistä kiinnikään, mutta jälleen kerran - mitäpä pienistä :D
Ruokailun oli tarkoitus alkaa suoraan isäni puheen jälkeen, mutta ilmeisesti olimme hieman aikataulusta edellä, sillä sitä jouduttiin hetki odottelemaan. Tässä vaiheessa osa vieraista olisi kaivannut hieman enemmän ohjelmaa, mutta tauko tuli tosiaan vähän suunnittelematta, ja tarkoitus oli, että tällaisten välien aikana vieraat viihtyisivät hääbingon, tervehdyskorttien ja valokuvanurkkauksen parissa (niistä lisää myöhemmin). Lopulta päästiin kuitenkin syömään - huomatkaa sulhasen tyytyväisyys, kun hän pääsi kerrankin ekana pöytään.
Meidän häämenusta ja pitopalvelusta kerroinkin jo täällä, mutta tässä vielä menu kertauksena:
Tuorejuustotäytteiset kylmäsavulohirullat
Sipulisilli
Hedelmäinen vihersalaatti
Salaatinkastike
Kreikkalainen papusalaatti
Juustosalaatti
Marinoidut herkkusienet
Majoneesipohjainen maalaisperunasalaatt
Marinoidut punasipuli
Keitetyt perunat
Härkäpapurouhepihvit
Uunilohi
Kermaviiikastike
Uunijuurekset
Hiivaleipä, ruisleipä ja saaristolaislimppu
Voi ja kevytlevite
Pitopalvelunamme toimi tosiaan jämijärveläinen Pitokauha, jonka hinta-laatusuhteeseen olen kyllä tosi tyytyväinen. Vieraat kehuivat ruokia vuolaasti, ja kyllä ne minullekin hääpäivänä maistuivat, sen vähän mitä niistä maistoin. Ruokia jäi meille myös aika paljon kotiinvietäviksi, mutta eivätpä ne enää mikrotettuina ole niin hyviä (noita härkäpapurouhepihvejä löytyy vieläkin perheeni pakastimesta...).
Myös Pitokauhan palvelu sai paljon kiitosta, joten voimme siltäkin osalta suositella heidän palveluitaan. Emäntä tosin on kokolailla perinteisen oloinen topakka emäntä: meillä oli häiden aattona pieniä erimielisyyksiä tuolien asettelun kanssa (minä voitin), ja häissä emäntä oli avautunut äidilleni "kaikenmaailman kasvisruokavalioista", joita hän ei kuulemma voi oikein ymmärtää, toisin kuin esimerkiksi äitini keliakiaa. Sinänsä tämä ei näkynyt kasvisruokien (joiden reseptit hän etsi ihan meitä varten) laadussa mitenkään, eli kommentti aiheutti lähinnä kummastusta meissä kaikissa.
Juomapöydistä ei ruokailun yhteydessä tullut otettua kuvia, mutta juomavalinnoistamme olen aiemmin kertonut täällä. Pitopalvelun tarjoamiin juomiin kuuluivat kotikalja, mehu ja maito. Näiden lisäksi myös alkoholittomat iltajuomat, eli limut, kuplavedet ja hedelmillä raikastetut vedet olivat tarjolla. Alkoholillisina juomina pääroolia näyttelivät viinit, mutta myös miedot (olut, siideri ja lonkero) olivat tarjolla. Kukaan siis tuskin jäi sen enempää janoiseksi kuin nälkäiseksikään.
Pitokauhaa täytyy muuten kehua vielä sen suhteen, että heillä on tarjoiluun tarvittavia tykötarpeita yllinkyllin. Sieltä löytyivät esimerkiksi sellaiset hanaviinien telineet, joita metsästin vielä hääviikolla tuloksetta, ja jotka me olisimme muuten korvanneet rustiikkisella pikkulaatikolla (joka sekin oli ihan söpö, mutta toki telineet olivat juhlavammat).
Sellainen setti! Uskoakseni ruokailuun meni aikalailla ennakkoon arvioimamme puolitoista tuntia, ainakaan kukaan ei huomauttanut sen venymisestä. Nyt kun pääsin hyvään vauhtiin aikajärjestyksessä etenemisessä, voisinkin ensi kerralla jatkaa bingoista ja muista vieraiden viihdykkeistä.
Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa (ensimmäisestä rajasin pari tunnistettavaa naamaa pois), ethän kopioi!